Nukarin läpi virtaava Vantaanjoki on tuonut asutusta ja elämää Nukarille jo kivikaudella. Seudulta onkin löydetty kolme merkittävää kivikautista esinettä: tasataltta, vasarakirves ja hiottu kivi.
Pronssikaudella asutus väliaikaisesti väheni, kunnes rautakaudella koko Uusimaa toimi virolaisten ja myöhemmin hämäläisten metsästysmaana. Ruotsin ristiretkien myötä asutus levisi pysyvästi takaisin Nukarin kosken partaalle.
Sillanvartija Erkki Nukari ja kylän synty
Nukarinkosken (aiemmin tunnettu nimellä Pengerkoski) yli kulkeva silta ja Helsingistä Hyvinkäälle johtava historiallinen tie edellyttivät 1650-luvulla vakituista hoitajaa. Porvari Erkki Nukari ilmoittautui halukkaaksi sillanvartijaksi, jos saisi läheisestä metsäseudusta itselleen tilan.
Vuonna 1662 maaherra Ernst Johan Creutz antoikin Erkki Nukarille viralliset oikeudet Vantaan itäpuoliseen Vantaankorpimaahan eli nykyisen Nukarin kylän alueeseen. Nukari perusti kestikievarin ja rusthollin, ja häntä pidetään Vantaankorven ensimmäisenä varsinaisena viljelijänä.
Nukarinkoskella on ollut merkittävä rooli myös kylän varhaisessa teollistumisessa. Jo 1500-luvun loppupuolella koskeen rakennettiin ensimmäinen vesimylly, ja 1660-luvulla myllyjä oli toiminnassa jo kaksi. Lisäksi kosken varrelle nousi sahoja, ja 1900-luvun alussa toisen myllyn yhteydessä toimi lumpputehdas.
Nurmijärven kunnan sähkölaitos suunnitteli 1920-luvun vaihteessa jopa voimalaitoksen rakentamista Nukarinkoskeen, mutta hankkeesta luovuttiin korkeiden kustannusten vuoksi. Lisäksi koskea käytettiin aktiivisesti puiden uittoon vuosina 1920–1950.
Lähteet ja lisälukemista:
• Tommila Päiviö, Nurmijärven pitäjän historia
• Heikkilä Leena, Nukari – kylä Pengerkosken partaalla